MERLE HAGGARD: HAG - The Best of Merle Haggard

Johnny Cash ja Merle Haggard ovat lähes ainoita legendoja jotka nauttivat sekä rock- että kantripiirien varauksetonta suosiota. Rokin ja kantrin keskeisiä arvoja ovat aitous sekä uskottavuus ja molemmat kriteerit täyttyvät näissä miehissä. Haggard on jopa uskottavampi kovanaamana kuin Cash. Jos Cash olisi tullut eläessään vastaan pimeällä kujalla olisin tuntenut pelonsekaista kunnioitusta, mutta Haggardin tapaaminen saisi plöröt housuuni. Cashin maine vankilakundina oli paksua legendaa: yksi juoppoputka pidätys, mutta Haggard istui ihan oikeasti kolme vuotta San Quentin vankilassa.

Merle Haggardilta on ilmestynyt lukemattomia kokoelmia, mutta tämä on paras. Neljänkymmenen viiden vuoden uraan mahtuu lähes sata albumia, joten yhden levyn kokoelma on väkisinkin pintaraapaisu. Kapea otos ei kuitenkaan tee levyä hengästyttäväksi historian pintaliidoksi. Kaikki olennainen, eli parhaat hitit, ovat mukana: ‘Okie from Muskogee’ ("We don't smoke marijuana in Muskogee / We don't take our trips on LSD" ), ’Mama Tried’ (”And I turn 21 in prison, doin’ life without parole. No one could steer me right, but mama tried, mama tried”) ja ’Working Man Blues’ (”The working man like me, I ain’t never been on welfare, that’s one place I won’t be, ’cause I’ll working long as my two hands are fit to use.”). Capitol-kultakauden lisäksi kokoelmalta löytyy myös muille levy-yhtiöille tehtyjä paloja. Tuorein esitys löytyy vuodelta 2005: Toby Keithin kanssa esitetty ’She Ain’t Hooked On Me No More’.

Jos tämän jälkeen mieli halajaa lisää Hagin levyjä suosittelen kuuden vuoden takaista ’If I Could Only Fly’. Mainioita levyjä kumpikin. Tämä & se.