ROY ORBISON: SINGS LONELY AND BLUE/CRYING/IN DREAMS

Katsoi asiaa joko stetsonin tai foogun alta tosiasiat eivät muutu: nämä kolme albumia kuuluvat sekä kantri- että rock ’n roll -klassikoihin.

Roy Orbisonin (1936-1988) ura alkoi Memphisin Sun -studiolta yhdessä Carl Perkisin, Johnny Cashin, Jerry Lee Lewisin ja Elvis Presleyn kanssa. ‘Ooby Dooby’ oli oman aikansa nuorisohitti, mutta miehen muutettua Nashvilleen ja vaihdettuaan levy-yhtiötä alkoi tapahtua. ‘Sings Lonely and Blue’ (1960), ‘Crying’ (1962) ja ‘In Dreams’ (1963) on sellainen onnistumisen putki mistä monet laulajat voivat vain haaveilla. Niin sanottu Nashville soundi alkoi kehittymään muutamia vuosia aiemmin, mutta huippunsa se saavutti näissä sessioissa. Orbisonin ’Only the Lonely’, Brenda Leen ’I’m Sorry’ ja Elviksen ’It’s Now or Never’ levytettiin samoilla soittajilla ja saman viikon aikana! Silloin sessiomuusikot levyttivät normaalisti neljä kappaletta kolmessa tunnissa, mutta Momentumin omistaja Fred Foster antoi mahdollisen singlen kohdalla Orbisonille saman ajan yhden kappaleen levyttämiseen. Äänitysteknisesti jälki onkin komeaa kuultavaa. Studioiden ja muusikoiden taso Euroopassa oli vielä silloin ala-arvoinen verrattuna jenkkeihin. Kuuntele rinnakkain Beatlesin alkutaivalta ja näitä levyjä niin ymmärrät.

’Running Scared’, ‘Crying’, ‘In Dreams’, ‘Blue Bayou’ ja ‘It’s Over’ ovat tuttuja hittejä kokoelmilta, mutta albumeille on ‘piilotettu’ läjäpäin lähes yhtä hienoja vetoja: esimerkiksi ’Love Hurts’, ’Beautiful Dreamer’, ’My Prayer’ ja ’I’m Hurtin’’. Huomiseksi nimeän taas uudet suosikit on meinaan sen verran gutaa krääsää.