KAUKO RÖYHKÄ: VELVET UNDERGROUND JA LOU REED

Söin tänään lounasta kello 17.30 jälkeen Helsingin Pukinmäen McDonaldsissa. Sekä asiakkaiden että työntekijöiden hermot olivat kovilla, koska henkilökuntaa oli aivan liian vähän verrattuna tilauksiin. Lapset kirkuivat ja kiukuttelivat, vanhemmat purivat huuliaan yhteen.
Perheravintolan radiokanavalla mies puhui nopeasti, mutta sangen epäselvästi. Hälyn läpi kuulin vain erisnimet Kauko Röyhkä ja Velvet Underground. Pian kanavalta alkoi soida vanha Velvet Undergound pala. Nico lauloi herkästi ja kauniista, tamburiinin diskantti soundi helisi liioitellun terävästi kovaäänisissä. Myyjän tarjoillessa ateriaa viereiseen pöytään pyysi kahden pikkulapsen äiti sulkemaan radion, koska se kuulemma häiritsi perheen ruokailua. Täysin kohtuullinen pyyntö, mutta reaktio valitukseen oli mielenkiintoinen. Viereisen pöydän seurue, teini-ikäinen nuori ja vanhempi pariskunta, syttyi hiljaiseen taputukseen ja riemunhihkahduksiin. Hekin olivat olleet omasta mielestään musiikkiterrorismin kohteena liian kauan.
Radio kanava oli Radio Helsinki 88,6 MHz.

Kauko Röyhkä on kirjoittanut kirjan 'Velvet Underground ja Lou Reed' (Like, 2007)

Kalevan arvio kirjasta:

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=641710

HAYDEN THOMPSON: Hayden Thompson

Hayden Thompsonin uusin levy on paras koskaan Suomessa tehty country-albumi. Varmuuden vuoksi kuuntelin kasan hienoja kotimaisia alan levyjä (Vanha Isäntä, Mike Westhues, Tom Kuchka jne.) varmistaakseni mielipiteeni. Ainutlaatuiseksi levyn tekee maestron hieno lauluääni ja pieteetillä valitut biisit. Johnny Cashin, Waylon Jennigsin ja Charlie Richin kaltaisten ikonien lisäksi levyltä löytyy vähemmän tunnetumpien biisinikkareiden kolttosia. Hayden Thompsonin oma ’Sixteen Dollars Eighty-Eight Cent’ ja Lexie ja Mildren Burkin ’I’ve Got It Again’ vetävät vertoja levyn kuuluisimmille biiseille.

Ydinryhmä Olli ja Janne Haavisto, Tommi Viksten ja Pekka Gröhn eivät välttämättä ole maailman parhaita muusikoita erikseen, mutta yhdessä he muodostavat yhden maailman parhaimman kokonaisuuden. Suomessa ei ole toista ryhmää, joka selviäsi näin vakuuttavasti kuivin jaloin yhdysvaltalaisen juurimusiikin esittämisestä.

Hayden Thompson oli ikuinen häviäjä ennen tätä levyä. Hartaimmat rockabilly miehet tunsivat miehen maineen, mutta suuremmalle yleisölle Thompsonin musiikki ei ole koskaan tullut tutuksi. Thompsonin ura käynnistyi Sun -levy-yhtiössä jo 1950-luvun puolivälissä, mutta ura ei ottanut tuulta alleen. Vaikka levyjä ilmestyi silloin tällöin oli muusikon ura turhan kivinen ja leveämpi leipä löytyikin sekalaisista hanttihommista. Nyt 66 -vuotiaana eläkeläisenä mies pamautti parhaan levynsä markkinoille. Ja ihme kyllä tämä tehtiin kaikista maailman maista juuri suomessa ja täysin suomalaisin voimin.

Erikoismaininnan saa levyn tyylitietoiset kannet. Albumi kannattaisi julkaista myös vinyylinä ihan vain kansien takia.

Jos miehen ura kiinnostaa tarkemmin lue Big Beat -lehden uusin numero 1/2007.