RAY PRICE, WILLIE NELSON, MERLE HAGGARD: LAST OF THE BREED

Ennen kantria kutsuttiin honky-tonkiksi. 1930-luvun lopulla sähkökitara syrjäytti akustisen ja 1950-luvulla steel-kitara antoi honky-tonkille tunnistettavan soundin. Tyylin kultakausi osui yksiin rockabillyn kanssa. Honky-tonk oli maajussien omaa musiikkia, joka menestyi kaupallisesti erinomaisesti Etelävaltioissa. Lauluista löytyi työläismiehen näkökulma. Milloin lauluissa ryypättiin, milloin kaduttiin, mutta perhe ja isänmaa voittivat lopulta aina reissumiehen sydämen. Honky-tonk mestareita olivat muun muassa Hank Williams, Webb Price, George Jones, Bill Monroe ja Lefty Frizzell.

Sittemmin honky-tonk päivittyi kantriksi ja uudet tekijät astuivat esiin. Nyt Ray Price (s.1926), Willie Nelson (s.1933) ja Merle Haggard (s.1937) tekevät kunniaa vanhan liiton punaniska meiningille. Miesten yhteenlaskettu ura on kestänyt yli 150 vuotta ja sen kuulee; miehet ovat laulajista parhaita. Kun kaikki studiomuusikotkin ovat raskaansarjan A-sarjaa voidaan puhua tapauksesta isolla teellä. Lukuun ottamatta kahta uutta kappaletta levy sisältää ikivihreitä neljältä vuosikymmeneltä. Hank Williamsin ’Lost Highway’, Bob Willisin ’My Life’s Been a Pleasure’, Leon Paynen / Ernest Tubbin ’I Love You Because’ ja Gene Autryn ’That Silver Haired Daddy of Mine’ kuuluvat jokaisen hillbillyn levykokoelmaan - sekä alkuperäisenä että näillä tulkinnoilla.

Bob Dylan vaihtoi akustisen folkin sähköiseen rokkiin 1960-luvun puolivälissä. Tarina, jossa opiskelijapoika huutaa Dylanille kesken konsertin: ’Juudas!’ kuuluu jokaisen rokkipoliisin osata ulkoa, mutta tiesitkö tämän: Kun Ray Price esiintyi San Antoniossa vuonna 1967 ja esitti ensikerran imelällä viulumatolla kuorrutetun hittihakuisin popkantrin ’Danny Boyn’ ei tuloksena ollut vaimeaa tyrmistystä ja yksittäisiä huutoja, vaan kunnon mellakka. Konsertissa pidätettiin 32 ihmistä. Yleisö oli tyrmistynyt, koska he olivat huolissaan honky-tonkin aitoudesta. Onneksi Price teki dylanit ja uhmasi fanejaan astumalla ulos heidän määrittelemästään leikkikehästä. Honky-tonk ’kuoli’ siis vähän folkin jälkeen. Eläköön honky-tonk!